Olit vain 8-vuotias, yhtäkkiä hengityksesi oli raskasta ja vein sinut eläinlääkäriin. Siellä ei voitu ottaa keuhkokuvia, mutta sait antibiootti- ja kortisonipistoksen ja astmaepäilyn.

Lisäksi kontrollikäynnin jälkeen maskin kautta hengitettävän ventolinen ja kortisonilääkkeen, jotka otit kiltisti. Olosi ei vain parantunut ja soitin lääkärille, yritin jutella sinulle rauhoittavasti enne lähtöä ja myös autossa, aukaisin kuljetuskopan oven ja rapsuttelin päätäsi, mutta olit jo huonossa kunnossa ja varmaan järkytyit , kun taas lähdimme. Menehdyit astmakohtaukseen matkalla, ja minä voin vain silittää sinua ja puhua, sinä puskit kättäni ja läähätit ja välillä ryntäilit, lopuksi vielä syöksyit ja pyyhkäisit kättäni, kun sanoin nimesi ja sitten olit poissa. Pysähdyin moottoritiellä , vaikka niin ei saisi tehdä. Itkin ja silitin sinun vielä lämmintä turkkiasi...rakastin sinua niin enkä olisi toivonut sinun lähtösi tapahtuvan näin.

Nyt olet kissojen taivaassa, nuku rauhassa rakas Tiiperoni, minun on niin ikävä sinua, rakastan sinua aina