Pikku Veikkiksen ja neiti Valtosen äippä http://torakka.vuodatus.net/ oli löytänyt alla olevan koskettavan runon ja laitan sen nyt omaan blogiini itkettyäni ensin pitkän tovin kesäkisujen puolesta. Toivottavasti ihmiset eivät ottaisi kesäkissoja ja muutenkin pitäisivät huolta lemmikeistään, jotka ovat eläviä olentoja, eivät mitään tunnottomia leluja, Kohtele elävää olentoa kuin haluiaisit itseäsi kohdeltavan.

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään,
       "Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
       On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa,
       tuo metsäkin huokuu pelottavasti, kuurassa on jo maa."
 
       Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa,
       ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
       Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi,
       kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

       Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja,
       sill' on jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
       Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on,
       vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
 
       Nyt kissojen taivaassa hyljätty on,
       siellä kyynel on pyyhitty pois.
       Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
       Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
       Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin ?

                                                                                              Liisa Aaltonen





Pyydänkin Sinua hyvä blogiystäväni, kopioimaan tämän päivityksen  kokonaisuudessaan  blogiisi, linkkeineen päivineen. Pyydän myös, että pitäisit silmällä ympäristöäsi ja ilmoittaisit hylätyistä kissoista ja koirista paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle.
Teenkin yhteydenoton mahdollisimman helpoksi sinulle ja kaikille blogiasi lukeville: yhteystietoja löytyy  (klikkaa linkkiä):

 Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta    SEY Jäsenyhdistykset.